Loppuja ja alkuja

Mukulat

Mukuloiden työstäminen on ollut hidas ja monivaiheinen prosessi, joka alkoi 2008 odottaessani toista lastani. Maalasin nopeasti nahistuville ja uutta versoa itäville perunoille kasvot. Etsin käsiini vielä tallella olevat esiäitieni ja -isieni valokuvat ja aloin maalata perunoihin sukulaisteni muotokuvia.

Työhuoneeni on suurimmaksi osaksi maan alla. Maalasin ja valokuvasin siellä perunoita ja seurasin niiden muodonmuutoksia. Kun perunat olivat kuihtuneet ja alkaneet itää, hautasin ne multaan. Esiin työntyi pian versoja, joiden varret olivat untuvaisen karvan peitossa. Vastasyntyneiden ihoa peittää toisinaan samankaltainen lanugokarva.

Mukulat valmistuivat helmikuussa 2010. Selvitin minkälaisia kaukaisempia sukulaisia niille löytyisi. Ja sukua löytyi, taiteilija Ginou Choueirin massiivisesta Potato Portraits- teoksesta aina vanhojen eteläamerikkalaisten kulttuurien teoksiin asti. Olin keksinyt samankaltaisen ajatuksen kasvollisista perunoista kuin toinen taiteilija toisella puolella maapalloa. Ehkä kaikki ideat ovat jo olemassa jonkinlaisena juurakkona, josta aika ajoin putkahtaa näkyville verso tai mukula vähän muuntautuneessa muodossa, uudenlaisena variaationa. Teokset muodostavat kerrostumia ideoiden ympärille. Ihmisen ja perunan ja myös ihmisperunan sukujuuret ovat pitkät ja monisäikeiset.

Mandalat

Olen kirpputoreja kierrellessäni kiinnittänyt huomioni pitsiliinoihin joita on tarpeettomina tuotu myytäviksi. Niissä viehättävät reikien ympärille rakentuvat säännölliset kukkamaiset kuviot. Pitsin virkkaaminen on toistavaa tekemistä ja sellaisena omiaan upottamaan virkkaajan omiin ajatuksiinsa. Kuvittelen minkälaisia ajatuksia liinoihin on punoutunut. Arjen melskeestä ja pyörityksestä jää jäljelle vain hiukan pölyä. Mutta kaaoksesta muodostuu lopulta kuitenkin jonkinlainen kuvio. Ja se voi näyttää kauniille kun sitä katsoo etäältä, kokonaisuutena.

Början och slut

Potatisknölar

Det är en långsam, mångfacetterad process att bearbeta knölar. Det hela började då jag väntade mitt andra barn år 2008. Jag målade ansikten på potatisar som skrumpnade undan för undan medan nya skott sköt fram. Jag letade reda på fotografier som föreställde mina förfäder och målade deras porträtt på potatisarna.

Mitt arbetsrum ligger till största delen under jorden. Jag målade och fotograferade potatisarna i arbetsrummet och jag följde med deras metamorfoser. När potatisarna hade skrumpnat och börjat gro begravde jag dem i mull. Snart sköt det fram nya skott på stjälken, täckta av duniga fjun. Fjunen påminner om lanugohår som ibland täcker nyföddas hud.

Knölarna blev klara i februari 2010. Jag tog reda på om de hade några avlägsna släktingar. Och visst hade de släktingar, allt från konstnären Ginou Choueiris massiva Potato Portraits till konstverk i gamla sydamerikanska kulturer. Jag hade kommit på idén med potatisansikten precis som en annan konstnär på andra sidan jordklotet. Kanske alla idéer redan existerar som en rotstock. Allt emellanåt skjuter ett skott eller en knöl fram i en ny smått förändrad form, som en ny variation. Konstverken bildar olika skikt kring idéerna. Människans och potatisens rötter är långa, invecklade och mångtrådiga - så ock människopotatisens.

Mandala

När jag vandrat runt på loppmarknader har jag lagt märke till spetsdukar som säljs som onödiga. De regelbundna blomsterfigurerna som växer fram kring hålmönstret fascinerar mig. Att virka spets är ett monotont arbete och leder lätt till att den som virkar faller i egna tankar. Jag föreställer mig de berättelser som virkats in i spetsdukarna. Det som finns kvar av vardagens virrvarr är bara lite stoft. Men ur kaoset uppstår till slut ändå någon slags figur. Och den ser vacker ut då man betraktar den på avstånd, som helhet.

Endings and Beginnings

Mukulat / The Tubers*

Working on the tubers has been a slow and multi-phased process which began in 2008 when I was expecting my second child. I painted faces on quickly-wilting potatoes that were sprouting. I hunted down extant family photographs, and started painting my ancestry on the potatoes.

My studio, located almost entirely underground, is where I painted and photographed the potatoes and followed their metamorphoses. After the potatoes died back and sprouted, I buried them into soil. Soon enough, sprouts emerged. Their stems were covered in downy hair; not unlike lanugo that sometimes covers the skin of newborn babies.

The tubers were ready in February 2010. I tracked down their distant relatives and discovered the massive Potato Portraits by Ginou Choueiri as well as works of the old South American cultures. I’d figured out a similar idea of potatoes with faces as another artist on the other side of the globe. Perhaps all ideas already exist in form of a rootstock. Every now and then, a sprout or tuber emerges in a slightly different form, a new variation. The works create layers around the ideas. The lineage of man, potatoes, and the human potatoes is long and complex.

The Mandalas

While prowling flea markets, I’ve paid attention to the lacy mandalas on sale. I’m attracted by the symmetrical flower-like patterns around the holes in the fabric. Crocheting is a repetitious task and thus perfect for becoming lost in one’s thoughts. What remains of the everyday rush and racket is merely some dust. In the end, however, the chaos becomes a pattern, and the pattern, as an entity, can look beautiful from far.

*The Finnish word 'mukula', in addition to its actual definition 'tuber', can also be used in colloquial speech for ‘child’.